Me oltiin viime perjantaina Vaustissa rapujuhlailemassa! Koska Nelli on tunnetusti äyriäisten suurin ystävä (ei eläintensuojelumielessä), niin napattiin herra ja rouva Eurasto messiin. Otin hirveästi kuvia kännykällä illan aikana, mutta suurin osa niistä on jostain kumman syystä tuhoutunut. Tämänkin postauksen kuvista osa on lainattu Nelliltä ja Tonilta...
Noi kaulurit oli selkeä fashion statement, eikä haluttu ottaa niitä pois siinäkään vaiheessa kun ravut oli jo syöty. Meille tuotiin myös lämpöisiä, kosteita pyyhkeitä joilla sitten puhdistettiin kädet perkaamisen jälkeen. Mulla ei riittäny kärsivällisyys ku kahteen rapuun, mutta sekin säälittävän pieni lihamäärä jonka sain ongittua sieltä kuoren sisältä ulos paahtoleivälle oli taivaallista <3 Ravut oli aseteltu ihan tosi kauniisti, mutta valitettavasti juuri se kuva, jossa rapuasetelma on esitelty on yksi tuhoutuneista. Alla oleva otos on ainoa rapukuva mitä löysin :D Sebastian on menettänyt jo saksensa kuvanottovaiheessa.
Tässä kuva tyhjästä rapulautasesta! Saksiniekat oli aseteltu roikkumaan tuosta lasista päät alaspäin, harmittaa sikana kun siitä ei ole kuvaa :(
Vausti opetti mut alunperin syömään leipää dippaamalla sitä oliiviöljyyn ja balsamicoon, ja luonnollisesti tälläkin kertaa noita leipäpaloja tuli vedettyä kolme. Se on aina ihan tosi viisasta ennen pääruokaa, varsinkin kun Vaustin annokset on ISOJA, ja alla oli jo kahden rapusen paahtoleipä.
EDIT. Unohdin täysin mainita, että saatiin alkuun keittiön tervehdyksenä (we love you, PJ!) amouse-bouchet, jotka koostuivat lohitartarista ruisleivällä ja mansikasta balsamicopedillä, päällystettynä tuorejuustolla. Tai vuohenjuustolla. En ole ihan varma.. Siitä olen kuitenkin aivan varma, että vaikka mun tietysti piti heittää se kulunut Frendit-lainaus ("..it's amusing") kehiin, niin maistiaiset olivat taivaallisia <3
Miähän tosibloggarina tietenkin kerkesin sotata ton annoksen alareunan ennenkuin Marko kysyi, että etkö aio ottaa kuvaa? Lautasella komeilee siis annos karamellisoitua possua polentakakulla, ja ystävät, voin kertoa että toi oli ihan täydellistä! <3 Oon joka kerta Vaustissa aiemmin käydessäni kuolannu tota annosta, mutta nyt vasta (maistettuani aiemmin hevosta ja surf 'n' turfia) olin valmis tilaamaan sen. Miksi, oi miksi odotin näin kauan?
Tunnelmia Tarkulais-Ervasti-pöydästä.
Mahat pinkeinä ja päät pyörällä kaikesta viinistä (paitsi meikällä koska olin kuski) päätettiin lähteä vielä sulatteluillanviettoon meidän uudelle terassille. Jätettiin pojat Tonille ja Nellille vaihtamaan vaatteita ja ties mitä, ja mentiin edeltä Nellin kanssa meille. Kun parkkeerasin autoa pihaan, puhe kääntyi jostain kumman syystä katolle menemiseen. Kummastelin ääneen sitä, että koska meille on lapsena sanottu, että katolle ei saa kiivetä, niin aikuisenakaan en ole sinne uskaltanut mennä. Sitten vallan tuohduin, että omapahan on taloni ja MUN KATTO, joten voin mennä jos haluan! Noh, yksi asia johti toiseen ja...
Ylösmeno oli oikein rattoisaa puuhaa, mutta alastulo olikin sitten jo vähän kinkkisempi juttu. Tikkaiden ja maan välillä on reilu metri tilaa, ja en jostain syystä saanut aseteltua itseäni sellaiseen asentoon, että olisin päässyt laskemaan jalat maahan. Nelli riensi uskollisena ystävänä apuun, ja tarjoutui ottamaan minut syliin. Hahahahahaahahahahahaahahah!!! :D Toinen Nellin hyväksi kokema keino oli ojentaa sen oikea jalka ilmaan, jotta olisin voinut astua sen jalkapöydälle ja siitä laskeutua maahan turvallisesti. Voi raukkaa <3 Loppu hyvin ja kaikki hyvin, mutta eniten nauratti kun olin jo molemmat jalat vakaasti maan pinnalla ja pidin kiinni tikkaista, niin Nelli hyökkäsi ottamaan mua vyötäröltä kiinni ja roikkui siinä, kunnes kerroin olevani jo maassa. Ei vara venettä kaada.
Luonnollisesti haastoin myös Nellin kiipeämään katolle ja siitä meillä oli myös videokuvaa, joka on tuhoutunut muiden tärkeiden kuvien lomassa. EN kestä. Ilta jatkui pimeäntuloon asti mm. musavisan merkeissä, kunnes kylmä hiipi luihin ja ytimiin. Seuraavan päivän hääkeikka kolkutteli myös syyttävänä takaraivossa, ja puolenyön aikaan hipsittiin Nellin kanssa nukkumaan. Pojat jatkoivat rellestystä (onneksi eri osoitteessa) aamuun asti, ainakin herra Tarkiainen raahusti puoli kymmenen aikaan ylös kellarista, jossa se oli nukkunut omassa pömpelissään kun ei halunnut herättää. Olin just lähdössä salille ni tehtiin läpystä vaihto ja väsynyt ressukka pääsi omaan sänkyyn nukkumaan.
Me ollaan menossa samalla jengillä ens viikon viikonlopuksi Hurukselaan mökille, ja tarkoituksena olis kuvata pari haastevideota porukalla! Multa ja Nelliltä on ainakin odotettavissa The best friend tag, ja yritän saada pojat puhuttua ympäri suorittamaan yhden tai kaksi vähän rajumpaa haastetta. Kuvia varmasti luvassa myös paljon! Oon nyt kolmisen viikkoa tehnyt 7pvää viikossa duunia, ja tää viikko on viimeinen sitä lajia. Syyskuussa pidän kolmen viikon loman kuvailuista ja lepään. Huoh. At last! <3