Olin lähös bilettää tyttöjen kaa ennen jouluu ja sössin valmistautumisvideon kuvauksen. Damnit!!
Lilys kiertää Murteella-haaste, joka kuulosti kivalt ni miä aattelin sen kans tehä ihan omineni. Kotkan murre on tiätty mun omast mielest kaikist neutraalein (ja luannollisest kaunein) murre Suames, mut ulkopaikkakuntalaiselle se on loppujenlopuks aika vaikee.
Mun yks vanhimmist ystävist, Martha <3
Kotkan murteelle on ominaist sanojen viimisten kirjainten nielasu, ä-kirjaimen tunkeminen jokapaikkaa ja pari ihan omaa sanaa jota muual ei kuulemma käytetä. Myä sanotaa miä ja siä ja mulle ja sulle. Ei tarvi mennä ku Haminaa ni noi muuttuu jo miuks ja siuks. Ei istu mun suuhun kyl niinku yhtää.
Elmo ei yks ilta tykän ku Marko vaa katto netflixist sarjoi eikä antan sille yhtää huamioo...
Meil on omii juttui, niiku Tuuri (vene, jolla mennää kesäsin Kaunissaaree, tai mihin vaa saaree täs lähettyvil), posso (joka on uppokeitetty, sokeril päälystetty leivonnainen jos on omenahilloo sisäl) ja paksi (tää tuli yllätyksenä et se on vaa meil Kotkas, tarkottaa siis auton takakonttii). Lisäks myä sanotaa et mennää jonnee, ai minne? No jonnee. Ainii ja vausti, joka tarkottaa baskerii. Se on myös ihan supermahtava ravintola tääl Kotkas. On meil varmaan muitaki uniikkei sanoi mut ei tuu nyt miälee.
Täs kuvas miä oon onnellinen ku miä oon saanu mun uuet bluetooth-kuulottimet vihdoin himaa.
Kotkalaisen puhujan erottaa porukast ku porukast aika helpost, koska myä puhutaa nopeest ja koval äänel. Vai oonks se vaa miä?
Miä sain Markolt aikasen joululahjan, vihdoin meikäläisen käytön kestävän haalarin. Marko tilas kans itellee samanlaisen.
No, nyt kuitenki asiaa: Miä oon suunnitellu uudeksvuadeks sellasii semihianoi illalliskutsui. En haluu tänävuanna mitää hirveetä örvellyst enkä aamukuutee kestävii jatkoi, vaan rentoo ja lämmint tunnelmaa ja kivoi tyyppei ja ennenkaikkee loistavaa ruakaa.
Täs on mun jouluaaton eka lahja. Miä oon aikuinen. Uskaltakaapas tuomita minuu!
Oon kaavaillu jo ruakalistaa, ja se tulee olemaa kolmiosanen. Ruakalajei en oo viäl päättän mut paineen alla syntyy timanttei, eiks ni? Meit on tulos kakstoist henkee, ja ainut ongelma onkii et a) meil ei oo tarpeeks iso ruakapöytä ja b) meil ei myäskää oo tarpeeks astioit kaikille. Osa saa siis syyä varmaan paperilautasilt sorminee. Ei tarvi sit tiskaakaa.
Täson joulu-My <3
Pukukoodina on taas kerran V&V, eli verkkarit ja villasukat. Sauna lämpiää ja meinasin et oisin keksin jotaa kivaa ajanvietettäki rakettien ja tinanvalannan lisäks, mut pää lyä tyhjää. Lisäks luulen et kolmen ruakalajin illallisen jälkee kaikki on ihan mielellää vaa mahasa vieres pötköllää ilman sen kummempii leikkei.
Täs sukkafanaatikko joulu-My repii mun naamaa irti.
Jos teil on kuitenki jotain siistei ehotuksii ni laittakaa kommenttiboksi laulaa! Mitä jengi tekee uutenvuaten muutaku dokaa ja syö nakkii ja perunasalaattii?
Täs on mun toivoma Boy Londonin swetari, jota rakastan ylikaiken. Tai no ehkä vähä enemmän rakastan sen antajaa Markoa.
Myä saatii meiän äitilt tällänen Paola Suhosen suunnittelema Lento-palovarotin. Se on söpö ja säikäyttää minut ulkomuadollaa edellee kaks-neljä kertaa päiväs..
Mul on paraikaa vlogivideo latautumas YT:hen eiliseltä, mut se näyttäis olevan vast puoles välis ja latautumisaikaa jälellä viäl 461 minuuttii. Ihan sekopäist. Tän postauksen kuvituksena on meitsin kännykkäkuvii lähiajoilta, koska muuta ei nyt oo.
Meiän jouluaatto oli aikuisee makuu, Sel8nne-leffa ja GT:itä.
Joulupäivän iltan oltiiki sit siäl meiän iskäl. Maiju on ilonen et tää kuva päätyy tänne blogiiki.
Pus beibit, palataa videon merkeis ja vähän vähemmän tökeröl kirjotustyylil.