Me tehtiin molemmat Markon kanssa tämä testi, ihan huvin vuoksi. Tulokset oli molempien osalta melko mielenkiintoisia, itselleni tärkeimmäksi tekijäksi nousi fyysinen kosketus (vaikka luulin etten ole kovin touchy feely person), kakkosena kehut ja rakkauden sanat, sitten laatuaika, pienet teot ja viimeisenä lahjat (tästä yllätyin tappomaterialistina eniten :D ).
Markolla tärkeimpänä oli laatuaika ja viimeisenä fyysinen kosketus. Tämän kyllä osasin arvatakkin, Marko on just sellanen perinteinen suomalainen mies, joka osoittaa rakkauttaan pesettämällä mun auton ja tekemällä aamulla puuroa molemmille. Siksi olin ensin ihan varma että pienet teot olisi Markon testituloksen kärkipaikalla, mutta testissä olikin kyse siitä, mitä itselleen toiselta haluaisi. Näin ainakin itse ymmärsin sen. Kantsii kokeilla! <3
Koskapa laatuaika oli molemmilla tuloksissa melko kärkikahinoissa niin lähdimmekin eilen viettämään sitä treffien merkeissä kaupungille. Tämän näköisenä lähdin liikenteeseen:
Menimme kokeilemaan meille vielä uutta (häpeällistä sinänsä, kun yhteinen ystävä on siellä kokkina) ravintolaa Vaustia, joka toimii Kotkassa konserttitalon alakerrassa.
Näin sen facebook-sivuilla kerrotaan:
Vausti on kotkalainen ravintola – tosissaan.
Haluamme tuoda satamakaupungin hengen mukaisesti tarjolle jotakin lähiseudulta ja toisaalta poimia vieraidemme valittavaksi kaukomailta kantautuneita ruokia ja juomia. Meitä kutkuttaa ajatus virkistävien vaihtoehtojen tarjoamisesta suomalainen luonnonkierto huomioon ottaen.
Me Vaustissa tiedämme, että hyvä ruoka on kaiken a ja o. Haluamme kuitenkin hyvän ruoan maistuvan vielä pikkuisen paremmalta ja uskomme sen onnistuvan vaivattomasti valikoitujen juomien seurassa.
Juomalistaltamme löytyy useampikin vaihtoehto jokaiselle ruokalistamme annokselle ja uskallamme väittää, että tällaisia makupaloja ei löydy jokaisesta ravintolasta – eikä varsinkaan tähän hintaan. Maista siis rohkeasti ja ylläty positiivisesti! Hyvän ei aina tarvitse olla kallista.
Varasimme pöydän kuudeksi, sillä olimme kuulleet että viikonloput on yleensä täyteen buukattuja. Baarin puolelta meidät ohjattiin pöytään ja tilasin itselleni lasin valkkaria. Viini oli ihan loistavaa, ja tarjoilija selkeästi tiesi mistä puhui kun hän kertoi sen alkuperästä ja rakenteesta. Nyt en vaan kuolemaksenikaan muista et minkä nimistä viini oli... harmi sinänsä kun sitä olisi ollut kiva ostaa kotiinkin.
Pahoittelen kuvien laatua, raflassa oli hämärää... btw, mites toi mun fancy pants-käsi :D
Alkupalaksi tilattiin molemmat blinejä, itse otin lisukkeeksi Kaunissaaren sienisalaattia ja Marko otti jokiravun pyrstöjä ja tilliä. Itsehän kerkesin sotkea annokseni jo ennenkuin Marko huomautti et ota kuva. Voitte kuitenkin kuvitella miten superhyvää toi oli:
Tarjoilija luonnollisesti kävi tarjoamassa voisulaa tohon päälle ja hei, koska miä oisin rasvasta kieltäytyny!? :D Vakilisukkeina oli siis sipuli, smetana ja suolakurkku.
Pääruokana haluttiin molemmat maistaa Vaustin erikoisuutta, joka oli hevosen sisä(tai ulko- en muista..)filettä hollandaisekastikkeella ja vihreällä parsalla. Me vaihdettiin lohkoperunat vielä kasvishöystöön turhien hiilareiden minimoimiseksi. Itse olin ihan kahden vaiheilla että otanko heppaa vai karamellisoitua porsasta, mutta uteliaisuus vei voiton ja ONNEKSI vei, katsokaa nyt tätä:
AH <3 <3 <3 Liha oli todella mureeta ja toi kastike oli ihan täydellistä! Parsat maistui myös Markolle, joka on mun kokeilujen traumatisoimana vältellyt parsaa tähän asti. Suosittelen ehdottomasti maistamaan tota jos/kun menette Vaustiin syömään.
Jälkiruoalle ei ollut todellakaan tilaa, sillä ruoan kanssa tarjoiltu leipä täytti sen paikan mahassa:
Noin sitä pitäisi syödä kotonakin enemmän. Ehkä vaihtaisin kuitenkin vehnäciabattan täysjyväpatonkiin tms.
Kaikenkaikkiaan loistokokemus, eikä ruoka ollut niin kallista kuin mitä voisi luulla. Molempien alkuruuat, pääruuat ja mun kaksi lasia viiniä maksoi yhteensä alle 90e, joka ei noin tasokkaaseen paikkaan ole juuri mitään!
Illallisen jälkeen käppäiltiin käsikkäin tien toiselle puolelle Trio 123-leffateatteriin, jossa pyöri vippisalissa Django. Tykätään molemmat hulluina Tarantinon leffoista eikä tämäkään taidonnäyte pettänyt! <3 Veri lensi ja ihmisiä kuoli paljon, mutta siitä huolimatta (tai joillekin ehkä sen takia) tykkäsin sikana!
Leffan jälkeen ajeltiin kotiin köllöttelemään mahan viereen. Uni maistui, voin kertoa! Näitä treffi-iltoja pitäis olla joka viikko <3 <3 <3